Timo Soinin kesämökillä makkaraa paistamassa!

Oli lämmin kesäilta. Suomen suosikkipoliitikot olivat kokoontuneet Timo Soinin kesämökille vuotuiselle hauskanpitosessiolle, jokainen omalla tavallaan:
 

Sampo virnuillen, Ville etuhiukset strategisen huolettomasti hulmuttaen. Emma iloisesti hymyillen ja Juha S. insinöörin nyrpeyttä unohtamatta. Touko mahtipontisena ”erilaisena vihreänä”, jalona leijonasoturina. Muitakin oli, mutta kuulette heistä myöhemmin.

Timo tarjoili kaikille suomalaista herkkuherkkua; Makkaraa ja perunasalaattia, virvokkeiden kera. Niille, jotka eivät lihaa syöneet, oli tarjolla myös vegemakkaraa ja vegepekonia. Tämän johdosta Timo Soini mennä tupsauttikin:

”Huoli pois, samalta se maistuu kuin oikea!”

Hän oli maistanut itsekin. Mikä itsessään oli melkoinen saavutus, ottaen huomioon, että kyseessä oli Timo Soini.

Timo oli valikoiva makkaran täytteiden suhteen: Toiseen tuli perunasalaattia, toiseen vain viiltoja, joiden välistä tuli vain kuumaa höyryä. Hän oli usein nuorena syönyt vain perunasalaatillisia makkaroita, mutta ajan saatossa hän, syystä tai toisesta, söi enää makkaroita, joissa ei ollut mitään. Ja näitäkin joskus kylmänä.

Kuitenkin, nyt hän oli tarjoamassa Emmalle vegemakkaraa: Timo oli ymmärtänyt, että vihreät suosivat vegesafkaa, joten tietämättään söikö Emma vegesafkaa vai ei, hän tarjosi hänelle sitä.

Mutta tapahtui surumielinen koettelemus! Timon omasta makkarasta tipahti perunasalaattia Emman vegemakkaran päälle. Emma ei tykännyt perunasalaatista!

”Hyi, perunasalaattia”, Emma totesi.

Samalla Jussi Halla-aho istui laiturilla mietiskellen ja pohdiskellen pyöritellen kädessään timotein vartta. Erkki Tuomioja teki samaa Timon huussissa, ja Paavo väyrynen oli myös paikalla. Paavo käytti tilannetta hyväkseen: Hän nappasi ilmaisia hammastikkuja Vuokolle kotiin vietäväksi.

Järvellä näkyi vene, josta kuului omituista hyräilyä:

”Toivotan teille hyvää matkaa,

Ne jotka karitsan tahtoa tässä maailmassa jatkaa

Toivotan teille hyvää matkaa,

Ne jotka rakkauden kaksoiskäskyä tässä maailmassa jatkaa”  

 

Näin kuului hattupäisen miehen suusta kitaran säestäessä niin hyvin, kuin airojen soutamisen aikana suinkaan kerkisi.

”Olette unohtaneet rakkauden”, hattupäinen mies totesi.

”Olen tullut ohjaamaan teitä oikeaan suuntaan, nimeni on Heikki Kariluoma”, hän jatkoi.

”Emma ja Timo, teidän pitää rakastaa toisianne. Ei fyysisesti, vaan henkisesti”.

Hän astui veneestä, otti Emman ja Timon vierelleen, ja työnsi heidät lähemmäksi toisiaan. Emman ja Timon tuulipuvut kohtasivat: Värikirjo loisti kauniimmin kuin Naantalin aurinko.

Emma, Heikin johdatuksella, rapsutti Timo Soinin toisen leuan alta makkaran palat pois. Ne varisivat nopeasti Timoa pitkin keskelle maata, jättäen jälkeensä sydämenmuotoisen sekamelskan.

”Voi teitä”, Heikki sanoi.

”Vain rakkaus ja karitsa tarvitaan, nykyhetken kanssa! Ja siltikin näen ideologisia sovelluksia: Emma, teillä on nyt käytössänne ainakin viisi variaatiota feminismistä, mikä onkaan se oikea? Ja voi Timo! Ystäväsi Veltto Virtanen tietää, että se niin sanottu ”väärä feminismi”, jota sinä vastustat, on samaa Jungilaisen psyykemallin väärinkäyttöä niin kuin tämä Butlerilainen ideologiakin. Miksei Veltto ole sanonut tätä kenellekään?”

”Minä sanon sinulle, oi Timo, että ole huoleti: Sinulla, Minulla ja Veltolla on monta yhtäläisyyttä, mutta päällimmäisin on tämä:
 

Sininen tulevaisuus on meillä kaikilla housuissamme. Teillä iän takia, minulla vapaasta neitsyen tahdosta. ”

”Ja voi! Tätä surua, neitsyyttä nykyaikana. Kämmenselkä otsallani sitä ihmettelen. Sitäkin on niin monenlaista: Rakentavaa ja tuhoavaa.”

”Rakkautta, sitä harjoittelemme tänään koko konkkaronkka, toin quacamole-ainekset mukanani”

Ja he iloisen punaposkisesti tekivät quacamolea, koko konkkaronkka:

Emma puristi sitruunan!

Sampo pilkkoi chilin!

Paavo leikkasi punasipulin!

Touko mahtipontisesti kaapi avokadot lusikalla!

Ja hyvää se oli! Niin hyvää!

Saunassa ollessaan Sampo, Ville ja Timo keskustelivat politiikasta.

”Miten vasemmisto reagoisi, jos oikeisto leikkauttaisi Suomen metsät piloille, tekisivätkö he mitään, Ville?”, Timo kysyi ovelasti.

”Miten itse reagoisitte hallituksessa, muka luontoystävällisinä, oi Timo”, Ville vastasi närkästyneenä takaisin.

”Tämä on randilaista objektivismia, nääs: Itsekkyys on hyve, epäitsekkyys pahe. Onnellisuus on yksilön tärkein tavoite. Mutta mitä jos haluaa itsekkäästi rakastaa kaikkia karitsan oppien mukaan? Näin toimii esimerkiksi Donald Trump.”, Timo illisteli Villelle.

Ville hyppäsi miltei tuoliltaan tuon kuullessaan.

”Ja ole huoleti Ville, meillä on Hjallis: Perinteiset oikeistopuoleet harjoittavat samaa politiikkaa ja samalla ”viheroikeistolainen” omatunto ”Liike Nyt” hoitaa hommat noissa ympäristöasioissa puolestamme. Kyllä tekee gutaa”, Timo virkkoi muikeasti.

”Kyllä näin on”, Sampo virkkoi näennäismiehekkäästi ja söi samalla ruisleipää ja puolukkasurvosta, pyrkien Tapio Rautavaaran mahtipontisuuteen.

”Rakkautta vain ja Karitsa”, Heikin lauleskeli saapuessaan saunaan. Hän laittoi piparmintun hajuisen saunatuoksun saunan kiville. Timo ja Sampo illistelivät kauhusta tuoksun edessä. Ville otti asian rennommin, koska hän oli niin ”cool ja moderni”.

Myöhemmin, Heikki tapasi Toukon ja Juha sipilän pilkkomasta puita ja katselemassa Timo Soinin komeaa puulatoa. ”Mihin sinä sitä hermeneutiikkaa tarvitset, Juha? Sinulla on karitsa, sana ja rakkaus. ”

Ja yhtäkkiä hän levitti kätensä levälleen ja katsoi kaukaisuuteen:

Ja voi! Te yliopistojen professorit, Nietzschen seuraajat. Kerron teille: Nietzsche oli väärässä, ja elämänsä lopussa hän tiesi sen itsekin! Ja hänen itsensä vääristämä hurrikaani tulee hänen kättensä jälkeen ja pyyhkii kaiken tiedon edestään: Sillä miksi kurottaa sinne, joka on jo tiedossa?

Ja katso! Te professorit, jotka naureskelette oikeistoduunareille tai duunareille ylipäätänsä, minä näen teidät! Ja minulla on vain pelkkää rakkautta teillekin!

Ja katso! Te jotka tiedätte mitä olette, mutta väitätte toisin.

Ah, viinin lipittäminen ja juuston maistelu on niin kivaa mielestänne!

Kivaa on käydä sivistäviä keskusteluja, kun rahaa on, vaikka niillä joilla on vähiten, on todellisuudessa eniten.

Kivaa on opettaa aivoja, kun kaikki on jo karitsassa ja rakkaudessa.

Silti minä teille sanon: Teitäkin minä rakastan.

Heittäkää rahat pois ja antakaa minimituloistanne köyhille! Se on rakkautta

Heittäkää sivistys pois ja tulkaa toimeen kaikkien kanssa! Se on rakkautta

Heittäkää nenänvarsi pois! Se on rakkautta

Heittäkää vääryys ja valhe pois! Se on rakkautta

 

Tämä runo on teille, sivistyneet:

 

Näin suomesta tehdään ihmemaa

Mielipidepoliittinen Shangri-la

Missä arvovalinnat ovat valuuttaa

Ja niitä voi vaihdella kun haluttaa

Kun ei ole omasta mielestä olemassa

objektiivista totuutta

Ja keskiluokalle yliopistossa pitää muka sivistyneesti turhuuksia opettaa

Kun kaikki tarvittava on jo olemassa

Karitsan oppien mukaan pitää rakastaa

Ja sitten kun opiskelun turhuus havaitaan

Niin masennus mielenkiinnon kaikkeen lopettaa

Aivotkin voi pian pakastaa

Vuosien päästä uudestaan

Voitte opetella kuinka karitsan mukaan pitää rakastaa

Lähimmäistä niin kuin itseäsi, ja Jumalaa koko sydämestäsi

Ja kuulkaa siis, Rakas suomeni

Kenellä onni on, se onnen kätkeköön

Mutta onnen tuojaa, rakkautta, karitsaa ja sanaa älkää kätkekö,

Sillä hiljaiset perivät maan

Sillä hiljaiset perivät maan

 

Timo Soinin kesämökillä olijat antoivat aplodit Heikille; Laura Huhtasaari suorastaan liikuttui niin, että lähti tanssahtelemaan läheiselle pellolle. Tuomioja nyrpisteli mutta nyökkäsi hyväksyvästi osoittaakseen hänen ymmärtäneensä edellisen runon pointin.

”Varokaa myös Jordan Petersonia, te kaikki. Hänen filosofiansa on samanlainen fiasko kuin Nietzsche: Niin kuin aiemmin sanoin, miksi väkisin kurkottaa sitä, mikä on jo tiedossa? Miksi väkisin tehdä tieteellis-objektiivista meta-vääntöä ilmiselviin asioihin?”, Heikki sanoi ja lähti yhtä ihmeellisesti kuin oli ilmestynytkin.

Oli monia asioita, jotka tultaisiin sanomaan vasta ensi kerralla, seuraavalla makkaran paistolla.

Paavokin totesi hauskasti: Onpahan Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussakin joku joka on yhtä itsevarma kuin minä!

Ja kaikki nauroivat ja söivät makkaraa iloisesti kesäisen auringon porottaessa.

 

Heikki Kariluoma

https://www.youtube.com/channel/UC1J3LktflJyLw8hcPDJ4wKQ

heikkikariluoma
Muut Jyväskylä

22-vuotias Humanisti, joka kirjoittelee yhteiskunnallisista asioista rauhanhakuisessa mielessä. Näen itseni puolueiden ulkopuolella olevana yksilönä, joka pyrkii kontekstisidonnaiseen neutraliteettiin yhteiskunnallisia asioita pohdiskellessa näinä mielenkiintoisina aikoina.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu