Heikki Kariluoma Pian lurahtaa!

Rapsutathan Lennua puolestani, Sauli

Hei Sauli! 

Olen seurannut sivusilmällä toimintaasi Suomen presidenttinä tässä nyt jonkin aikaa: Pidän tyylistäsi ja antaumuksestasi rauhan ja rakkauden puolesta näinä aikoina. Emme ole kumpikaan olleet täydellisiä, mutta kyllä tämä tästä. 

Tiedän sinun olevan Beatles-fani. Kenestä heistä pidit eniten? Itse pidän Johnista, hänen "kapinallisuutensa" vuoksi. Timo Soini sanoi aikanaan pitävänsä Paul Mccartneystä, koska hän oli heistä hänen mukaansa "vähiten hullu". Kannustaisin sinua silti menemään enemmän radikaalin rakkauden ja rauhan suuntaan: 

John aikanaan kritisoi Mccartneytä paljon siitä, että Mccartney otti "keskiluokan ulostien asioista": Hänen mielestään Mccartney puhui paljon kivoista asioista. John, itse keskiluokkaisena, koki olevansa työväenluokan sankari. Hänkin vähän erehtyi, mutta hänen yrityksensä näkyy historian kankaassa. Niin kuin myös näiden:

 

Martin Luther King

Gandhi

Desmond Tutu

Michael Jackson

Morrissey

John F. Kennedy

Robert Kennedy

Ronald Reagan

Olof Palme 

 

Saat kiitokseni valinnastasi antaa palkastasi/korvauksistasi suoraan hyväntekeväisyyteen. Olisi hienoa nähdä jonkinsorttinen legislatiivinen mekanismi, joka valjastaisi muutkin politiikot (vapaaehtoisesti hyvässä hengessä) tekemään saman, vaikkakin tiedostan, että monet poliitikot ylläpitävät omia hyväntekeväisyysjärjestöjään. 

Olisi hauska nähdä, että Heikki Hurstin organisaatiolle lahjoittaisivat muutkin kuin Metallica!

Keskiluokan ja duunareiden välejä on parannettava. Ketään ei saa jättää. Tällä hetkellä keskustelu on niin ideologioiden värittämää, että ainoa keino pyyhkäistä ne pois häiritsemästä on rakkaus. Ja siihen tarvitaan pohjustava alkusykäys. Ja kyllä, tämä teksti on osoitettu sinulle, mutta siinä on myös yhteiskuntastrateginen säväys: Kukapa nyt ei presidentille osoitettua tekstiä lukisi!

Jotain, minkä Nietzschekin havaitsi vasta elämänsä loppupuolella huutaessaan olevansa ristiinnaulittu. Rakkaus Listaan seuraavaksi yhteiskuntamme tärkeimmät riskit ja vaikuttajat, jotka tulisi huomioida legislatiivis-valtiollisella tasolla:  

 

1. Nietzsche ja postmodernismi

Nietzsche mokasi. Kaikkien arvojen nollaamiselle ei ole tarvetta, koska ubermensch on aina ollut olemassa Jeesuksen opetusten kautta: Rauhantekijät saavat Jumalan lapsen nimen, ja ne jotka tekevät Jumalan tahdon, ovat karitsan vieressä. 

Nietzschen ubermensch tulee aina olemaan tieteellis-objektiivisuuteen sidottu, toisin kuin Jeesuksen opetukset: Totuus on kokonainen ja jo valmis, ja siksi tarvitaan vain uskoa ja rakkautta, mitä Jeesuskin korosti. Hänen opetuksensa ovat tie, totuus ja elämä! Nietzschen tieteellis-objektiivinen ubermensch ei tarjoa linkkiä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevan välillä. Hän huomasi tämän itsekin lähettäessään kirjeitä 1800-luvun merkkihenkilöille totuuden puhuessa hänen suullaan ennen hänen romahdustaan:

"I was the crucified one" eli hänen avunpyyntönsä viimeisestä toiveestaan. Toiveesta tuhota hänen itse luomansa entiteetti, ubermensch, jota tultaisiin käyttämään häntä itseään vastaan! Hän aidosti yritti päihittää nihilismin havaitessaan totuutta puolustavien organisaatioiden institutionaalisen rappion, mutta onnistuikin vain pahentamaan sitä, samalla antaen sykkeen proto-postmodernistiselle ajattelulle:

Dekonstruktio, kaikkien arvojen päällä leijuva varjo, joka tulisi nollaamaan kaiken niin, että totuus vihdoinkin paljastuisi, vaikka totuus on aina ollut ja aina oleva karitsassa, koska rakkaus ja usko ohjaavat maailmamme kehitystä, ja ilman niitä kaikki vajoaa.

 Nietzschen ajattelukaava:

Vaihe 1: Argumentti x

Vaihe 2: Subjektiivinen merkitys 1 vs Subjektiivinen merkitys 2

Vaihe 3: Yksilö (ubermensch) osoittaa objektiivisen merkityksen

Vaihe 4: Yksilö ei välttämättä seuraa totuutta

Vaihe 5: Yksilö tuo maailmaan merkityksiä, jotka voivat olla oikeassa tai väärässä

Ongelmat: Väärät merkitykset johtivat postmodernismin. Pelkkä tieteellis-objektiivisuus: Ei linkkiä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Riskeeraa totuuden ja tieteellisobjektiivisuuden väärien merkitysten kautta. Loputon subjektiivisuuden kirjo. 

 

Takaisin nykyhetkeen: 

Vaikkakin vasemmisto ja oikeisto käsitteinä ovat merkityksettömiä, koska kaikki on kiinni rakkaudesta ja uskosta, käytän niitä tämän pohjustamiseen: 

Postmodernistit seurasivat Nietzschen jalanjälkiä: Dekonstruktio, Strukturalismi, Poststrukturalismi. 

Postmodernistien ajattelukaava: 

Vaihe 1: Argumentti x

Vaihe 2: Subjektiivinen merkitys 1 vs Subjektiivinen merkitys 2 

Vaihe 3: Todetaan kaikki subjektiiviset merkitykset yhtä päteviksi

Vaihe 4: Etsitään indikaattoria totuudesta, joka valjastaisi objektiivisen merkityksen (Vaikka totuus ovat jo sanassa ja karitsassa) 

Vaihe 5: Todetaan merkitykset maailmaan tieteellis-objektiivisina totuuksina 

Vaihe 6: Syntyy lisää kontekstisidonnaisia subjektiivisia merkityksiä, jotka ovat merkityksettömiä, koska totuus on sanassa ja karitsassa: Rakkaus ja usko. 

Ongelma: Syntyy loputtomasti uusia subjektiivisia näkemyksiä, jotka vaurioittavat tieteen objektiivisuutta, ja siten tuhoavat tieteen perustan, jättäen jäljelle rakkauden ja uskon. Mitä hyötyä on tutkia porkkanaa molekyylitasolla, jos tietää että se laitetaan loppujen lopuksi suuhun? 

On totta, että postmodernismissa on myös hyviä puolia: Sitä voidaan käyttää poliittisena aseena, tai rakenteellisessa analyysissä, jossa pyritään tekemään absoluuttista hyvää. 

Postmodernismi toimii poliittisena kilpenä, jolla kyetään ottamaan vastapuolen iskut vastaan tehokkaasti myös esim. Identiteettikysymysten kontekstissa. 

Kolikon toinen puoli on Jordan B. Peterson, postmodernistien vihollinen, jota itsekin vastustan. Hän yrittää toimia Nietzschen jatkajana, joka pyrkii viemään Nietzschen ajatusketjut loppuun. Hän on jo epäonnistunut yrityksessään samalla tavalla kuin Nietzsche:

Hänen mielestään totuus ja sana joka tulee lihaksi, tekee kaaoksesta järjestystä, vaikkakin Totuus on jo karitsassa. Hänen totuutensa on sama Nietzscheläinen totuus, tieteellis-objektiivinen totuus, joka ei kerro yksilöä pyyteettömästi rakastamaan, vaan tietoisesti etsimään epäkohdat ja korjaamaan ne. Hän näkee Karitsan oppien välinearvon, ja tieteellis-objektiivistaa sen, vaikka sen alkuperäinen tarkoitus on pyyteettömän absoluuttinen hyvyys, eikä maallinen järjestys.

Hän ei ymmärrä, että totuutta ei voi käsitteellistää, koska se on jo täydellinen. Sen takia hän tulee epäonnistumaan rakkauden edessä: Sillä rakkaus on jotakin voimakkaampaa kuin yhteiskunta-spesifinen järjestys: Rakkaus katselee korkealta pyytämättä mitään.

Hän järjellistää totuuden, vaikka totuutta ei saa missään tapauksessa järjellistää, koska se on jo täydellinen. Järjellistäminen johtaa vain väärään totuuteen, ja uusiin subjektiivisiin merkityksiin. Hän käyttää Karitsan opetuksia hyväkseen tämän illuusion luomisessa, mutta minä näen hänestä läpi. Tietoisuus häviää lapsenkaltaisuudelle ja viattomuudelle. 

Hän repii logoksen, Jumalan sanan, merkityksen pois raamatun kaanonista oikeuttaakseen filosofiansa. 

Vasemmisto, jos sellainen nykytermein on enää olemassa, näkee hänet uhkana juuri tämän takia. He kokevat hänen käyttävänsä hyväkseen Karitsan opetuksia, ja oikeuttavan niillä omat hypoteettiset poliittis-yhteiskunnalliset pyrkimyksensä. 

Jordan B. Petersonin ajattelukaava: 

Vaihe 1: Argumentti x

Vaihe 2: Subjektiivinen merkitys 1 vs Subjektiivinen merkitys 2

Vaihe 3: Raamatun kontekstista irrotettu Logos, Sana joka tulee lihaksi, osoittaa uskomuksien kautta käyttäytymismaneerit, joilla subjektiivisia merkityksiä tulisi peilata.

Vaihe 4: Raamatun kontekstista irrotettu Logos osoittaa objektiivisen merkityksen käyttäytymismaneerien avulla.

Vaihe 5: Sanotaan objektiivisia merkityksiä, jotka ovat tieteellis-objektiivisen moraalisuojuksen peittämiä, mutta eivät kuitenkaan seuraa totuutta, koska konteksti on irrallinen, ja ajattelu tapahtuu mekaanisesti, eikä uskon kautta.  

Hänen päällimäinen virheensä on se, että hän ei tunnu myöskään ymmärtävän että Usko itsessään on luottamusta. Usko on se silta, joka ylittää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ja ajan rajat. Raamattu ja karitsan opetukset ovat itsessään se väline, joita seuraamalla totuus, täydellisyydessään, näyttää itsensä Karitsassa ja rakkaudessa Jumalaan.  

2. Halu tuomita ja kertoa olevansa oikeassa

Miten pääsisimmekään, Sauli, irti tästä tuomitsemisen ringistä? Rikotaan ideologiat! korvataan ne rakkaudella. Mutta miten? Mitä vaaditaan? Väkinen tieteellis-objektiivinen osoittaminen? Oma esimerkki? 

Minulle olisi helppoa dekonstruktoida kaikkien osapuolten argumentit:

Feminismi kaatuu Jungiin

Judith Butler kaatuu Jungiin

Ayn Randiin nojaava kapitalismi kaatuu aitoon rakkauteen ja aitoon uskoon ja karitsan opetuksiin: Se joka antaa kahdesta tuhannesta eurostaan köyhille antaa enemmän kuin se joka on säästänyt 200 000 euroa ja antaa 5000.

Jordan Peterson kaatuu rakkauteen 

Jne. 

Ja olen minä itsekin osoittanut sormea. Pyrin olemaan osoittamatta, mutta joskus se on välttämätöntä. MIten rakastaa ja samalla ohjata lähemmäs totuutta niin, ettei se näyttäydy sormen osoittamisena ja tuomitsemisena? Vaikutetaan vastakkaisen puolen leirin keskeltä tiedostaen täysin mahdollinen riski. Se on progressiota. Nyt kun minä lipsauttelin nuokin, osaatteko te, lukijani, pitää itsenne ja tiedonjanonne kurissa? Kykenettekö rakastamaan? Rakastakaa. 

 

3. Edellä mainittujen suhde Suomalaiseen todellisuuteen

Ensinnäkin, on hyvä huomata, että Suomessa kyseiset edellä mainitut ilmiöt eivät edes ole päässeet vaikuttamaan, koska yhteiskuntamme näyttää olevan huomattavasti (ainakin pintatasolla) paremmassa olotilassa. Ei niitä tänne tarvitse väkisin raahata. Sinun pitäisikin, Sauli, muun unelmatiimin ohella, pyrkiä aktiiviseen työskentelyyn, jossa nämä ideologiset sovellukset eivät tulisi käytäntöön.

 

4.  Keskustelun lähtökohtien parantaminen

Näen yhteiskunnassamme paljon nenän vartta pitkin katsomista. Oletetaan ihmisten tietävän tietyt asiat ja katsotaan pitkään, jos näin ei tapahdu. Ei kuitenkaan mennä itse näyttämään miten toimia, koska voisi tulla seuraamuksia.

Tarvitaan tämän puuduttavan yhteiskunnallisen meta-tietoisuuspelleilyn omasta tahdosta tapahtuvaa lakkauttamista ja asioista puhumista ilman mitään taka-ajatuksia: Ei politiikkaa, joka näyttäytyy hyvänä mutta ei ole sitä. Ei kielipelejä. Ei mekanisoitua auttamista, jonka taustatarkoituksena on kuitenkin saada yhteiskunnallista valtaa. Monet puolueet tuntuvat vain ollettavan duunareiden tulevan houkuttelevan politiikan perässä, ja sitten todetaan: "Mitäs eivät osanneet valita oikein". Vaikka te seuraisitte totuutta, teidän pitää silti tulla kädestä pitäen hakemaan kansa mukaan, niin kuin karitsa opetti. Muistakaa se. 

 

5. Lopuksi

Jumalan lapsi, joka tätä luet. Tässä tiivistetty ohjenuora, karitsan oppien ja lakien ja profeettojen ohella, jolla kävelet näiden aikojen välitse. Toivotan sinulle hyvää matkaa:

 

1. Älä tuomitse ketään. Rakasta

2. Älä anna politiikan tai minkään yhteiskunnallisen sokaista sinua, sillä karitsa, Jumala, on kanssasi. 

3. Levitä rakkautta.

4. Älä valehtele.

5. Jos olet repressoinut jotain, tuo se itsellesi esille ja paranna tapasi, niin nouset ja näet Jumalan ja sen mitä minä olen nähnyt syntymästäni, vaikken sitä vielä silloin ymmärtänyt

6. Kun aika tehdä valinta tulee, rakasta itseäsi ja tee oikein.

7. Anna uskosi ohjata sinua. Älä aktiivisesti etsi epäkohtia muista, vaan anna niiden ilmestyä sinulle omassa elämässäsi ja sen jälkeen toimi, niin kuin sinun kuuluu. Jumala tietää sinut ja tahtosi. 

8. Älä vihaa, tai jos vihaat, vihaa itseäsi siitä syystä ettet kyennyt tiettynä hetkenä rakastaa muita riittävästi epäkohtien estämiseksi. 

9. Varo tietoa, jota et ole ansainnut.

10. Kun aika tulee, kieltäydy auktoriteettien edessä merkistä suoraan, äläkä yritä pakoilla, niin sinua ei voida sen teon jälkeen enää vahingoittaa. 

11. Ole lapsellisen naiivi ja pyri absoluuttiseen hyvään, mutta ymmärrä se, että absoluuttinen hyvä on sekä altruistista että totuuteen sidonnaista: Rakkaus joka seuraa totuutta pyrkii totuuteen. 

12. Keskity siihen mitä sinä itse yksilönä voit tehdä. Tee Jumalan tahto, sen ollessa: Rakasta Jumalaa koko sydämmestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. 

13. Muista että hiljaiset perivät maan. 

14. Usko ja rakkaus ovat voimakkaampia kuin tiede, valtio tai mikään muu maallinen entiteetti. 

15. Kun henki koskettaa sinua, toimi. Jättämättä tekeminen ei ole hyvästä. Ja kun henki koskettaa, näet viestieni lävitse valuvan piilevän teeman ja tiedät miten toimia. 

16. Rakasta, rakasta, rakasta

 

Ja oi Sauli, rapsutathan Lennua puolestani!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat