Heikki Kariluoma Pian lurahtaa!

Katsokaa minua, olen neitsyt ja tiedän mistä puhun!

Hjallis, jos sinä aidosti haluaisit pehmeämpää Suomea, puhuisit asioista niiden oikeilla nimillä. Olen katsonut videoitasi, tein itseasiassa videovastauksenkin Hursti-videoosi. 

Tämä terminologinen valintasi, "pehmeä Suomi" tuntui suustasi jotenkin oudolta. Mielestäni pehmeys strategisena keinona on olemassa vain niille, jotka karitsan aidosti tuntevat ja häntä seuraavat, ja siihen itsessään tarvitaan kovuutta. Yrityksesi on kova: Olet nyt trendikäs ja cool, niin kuin kaikki muutkin. 

Sinulla ehkä sitä kovuutta on, mutta onko jälkipolvellasi? Oletko puhunut heille asioista niiden oikeilla nimillä? Karitsa lähetti meidät, palvelijansa, johdattamaan kuvaa ja opettamaan, kuinka rakastaa taivaallisesti. Koen, ettet tarjoa pehmeydelläsi tätä. Pikemminkin silität ja sanot, että kyllä se siitä. Ainakin niin kauan kunnes totuus paljastuu. 

Pehmeys vaatii taivaallisuutta, ja taivaallisuus vaatii yksilön vahvuutta löytää se sanasta, rakkaudesta ja totuudesta. Ja mitä yksilön vahvuus vaatii? Ei ainakaan ylihuolehtivia vanhempia, jotka eivät puhu asioista niiden oikeilla nimillä. 

Minkälaista pehmeyttä saa aikaan rakkaus, joka ei seuraa totuutta? Teitkö sinä oikein, kun puhut erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä? Oletko sinä se, joka sen määrittelee? Mitä jos erilaisuutta korostavat yksilöt eivät tiedä mitä haluvat, ja tippuvat samaan allikoon, mihin sinä tipuit aikanaan, sinun korostamisesi ansiosta? Kyllä, minä tiedän ja niin tietää karitsakin. 

Samassa ojassa ovat myös Tere Sammallahti ja Iiris Suomela, translakien kanssa: Miksi te olisitte osoittajia siitä, miten heidän elämänsä tulisi mennä? Pyhien enkelten ei ollut tarkoitus harrastaa seksiä saati sitten tehdä lapsia, miksi te olette ottaneet asian omaksenne? Teittekö te saman virheen, ja pällistelettekö nyt asialla? Ja voi, on niin hauska katsoa näennäistä "taisteluanne": 

Kokoomuksen "uudistava siipi", jalot ritarit, antifeministit, vastaan feministit. Valmiina tilattu kamppailu, vaikkakin eri sovellusten avulla. 

Tere, tiedät että Peterson on väärässä, mutta silti jatkat showta. 

Iiris, sinun motiiveista en ole ihan vielä varma. 

Totisesti, jos te rakastaisitte, puhuisitte asioista oikeilla nimillä: 

Sanoisitte Translakia seuraaville ihmisille, että laki tulisi maallistamaan heidät, jos he niin haluaisivat, mutta kertoisitte sen niin, ettei siinä olisi koiraa haudattuna. Enkelten rakkaus ja opastus kuuluu kaikille, se on jotain suurempaa kuin "yksilö & yksilö." 

Ja Enbuske, mikä sinä olet puhumaan Freudista? Puollat kirkon oikeuksia vihkiä homoseksuaaleja, vaikka vähättelet itse Freudia ja Jungia, "loogisena ihmisenä" ja sitten oikeutat kaiken loppujen lopuksi totuutta seuraavalla Nietzschen ylittävällä näennäislogiikallasi, joka seuraa loppujen lopuksi karitsaa vain pintatasolla:

Luulet, etteivät tavalliset karitsaa seuraavat näe punaista lankaa, Nietzschen lävitse.  Kyse on sinulle vain rakkaudesta, "siinä missä muillakin", mutta et ymmärrä että Enkelten rakkaus on erilaista, henkistä. Eikä fyysistä. Muka tiedät mistä puhut. 

Maallinen rakkaus on aina itsessään ollut väärää ja mitäänsanomatonta, illuusiota, joka kerää tavoitteensa vain mielihyvästä. Taivaallinen rakkaus on ainoa oikea, ja kun sen kohtaa, näkee ja tietää. On parempi olla aina yksin. 

Ja repressoidun maskuliinisuuden aiheuttama homoseksuaalinen rakkaus ei seuraa totuutta. Se ei estä homoseksuaaleja olemasta tai harjoittamasta sitä, tai kokemasta sen olevan oikeaa, mutta totuutta ei voi vääristää. Ihmeellinen trickster-hahmo olet, kun luulet tekeväsi niin paljon hyvää, mutta et sitä kuitenkaan tee.

Miksi sinä omistaisit totuuden, kun olet vain Hjalliksen kaltainen siipirikko, siinä missä pari muutakin, jotka voin halutessani nimetä? Miksi sinä, itse virheitä tehnyt, saisit sen oikeutuksen päättää muiden siivellisten elämästä? Tämä teatterisi, että nyt maagisesti omistaisit totuuden sen "witty whippersnapper"-kirjoitustyylisi kautta on kovin ihmeellistä, Tuomas. Minkälaista rakkautta on sellainen rakkaus joka ohjaa kohti maneereja jotka eivät pysy totuudessa ja vaativat repressiota? 

Toisaalta, rakkaus ylittää käsityksen siitä, mitä rakkaus on: On tietoisesti parempi, että yksilöt eivät valehtele itselleen. Siinä olet oikeassa, Tuomas. Mutta hekin ymmärtäisivät sen, että he ovat väärässä, jos he itse haluaisivat tunteitaan tutkia. Mutta miksi minun, tai sinun, pitäisi lähteä mukaan siihen aktiin, kun me tiedämme sen olevan virheellistä? Emmekö voisi vain rakastaa altruistisesti ottamalla huomioon oma oikeudentuntomme ilman että siinä olisi poliittis-strategista ulottuvuutta? Tämä asia on kompleksimpi kuin mitä simplifioitu kantasi antaa ymmärtää. 

Minä olen nyt varmaan se paha osapuoli, kun koen ilmaisevani aitoa rakkauttani, totuuteen sidonnaista rakkautta, räiskyvästi: Miksi ette anna minun rakastaa henkisesti kaikkia, ilman haukkuja? Tämä on rakkautta, joka haluaa ohjata. 

Kaikki saavat tehdä itse valinnan, mutta Enbuske ja Hjallis eivät ole niitä yksilöitä, joiden haluaisin tekevän LGBT/jne.-yhteisön elämään liittyviä valintoja silloin, kuin heitä yhteiskuntatasolla ohjataan totuudesta harhaan. Vaikka miten hyvältä se nykyhetkellä tuntuisikin. Rahansa he voisivat heittää kyllä pois, jonkun hyväksi. Tämä teidän juustoisuutenne koko siitä Liike Nyt-hulabaloosta lähtien paistaa läpi kyllä aika pitkälle: Olette cool, Hjallis vielä vähän treenaa cooliuttaan videoiden avulla. Enbuske on luontaisesti aina "cool": Virne sopiva, pää kallellaan. 

Miksi vedätte viattomat mukaan mediaspektaakkeliinne? 

Ja voi, odottakaapahan vain, kun Karitsaa oikeasti seuraavat sosialistit tulevat ja polkevat rakkaudella teidän yrityksenne maan tasalle liittoutumalla konservatiivisten puolueiden kanssa, kun he näkevät, ettette te piittaa heistä yhtään sen enempää kuin vihreiden hedonismi-siipikään. 

Sanotaan nyt vielä, Tuomas, kun puhuit että Suomi on vain kansakuntana korvien välissä oleva abstraktio, että olet tässäkin väärässä:

Valtio on olemassa vain sen takia, että pyhät Enkelit voisivat toimia ja ohjata Jumalan lapset kohti rakkautta, ja luvattua maata, kunnes Karitsa palaa. Ja että Jumalan lapset voisivat tehdä Jumalan tahdon: Rakasta Jumalaa koko sydämmestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Rakkaus on ase ja väline, niin kuin sana myös. 

Kapitalismin romahdus ei tapahdu kuin vasta tietyn sekvenssin seurauksena, joka on vielä edessä. Moni tietää sen tulevan, ja siltikin näen teidät, marxilaiset, odottamassa ja aiheuttamassa tihutöitänne, vaikka voisitte rakastaa. Te itse hidastatte edellä mainittua sekvenssiä rakkauden puutteellanne. 

Politiikka on Jumalan tahdon tekemistä: Jumalan rakastamista, Lähimmäisen rakastamista, Itsensä rakastamista, valehtelun välttämistä. Nykyhetken substanssin muuttamista ja ohjaamista kohti jo määrättyä totuutta, jota ohjaa usko. Totuus on kokonainen, siksi usko ja rakkaus ovat ne, jotka yhdistävät menneen, nykyhetken ja tulevan. 

Politiikot tietävät että karitsa, Jeesus, on totuus. Uskonnon käsite on itsessään virheellinen yritys seurata totuutta: Karitsan opetusten ohjenuora avautuu yksilölle yksilötasolla hengen kautta. Usko on luottamusta rakkauteen ja karitsan opetuksiin, ja niiden yksilöllistä, kirjaimellista noudattamista. 

Tiede on ollut turhaa sitten Nietzschen. Siltikin, olet todella witty whippersnapper ja nojaat tieteellis-objektiivisuuteen niin nasevana pikku vesselinä, Tuomas. Nietzsche rikkoi itse tieteen ubermenschillään, joka nyt komeilee postmodernistisessa akateemisessa perinteessä ja pyyhkii kaiken, kunnes rakkaus ja usko jää jäljelle.

 

Rakastakaa, Politiikot

Rakastakaa, Artistit

Rakastakaa, Vaikuttajat

Näyttäkää itsenne ja tehkää tekonne, kun on aikaa

Henki teitä koskettakoot

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset