Heikki Kariluoma Pian lurahtaa!

Mennäänkö tänään hiekkarannalle tekemään tuhmuuksia, Jutta Urpilainen ;-P

Jutta Urpilainen, SDP:n hymyilevä ilopillerimme, oli saanut postiluukkuunsa kirjeen. Siinä luki: 

Mennäänkö tänään hiekkarannalle tekemään tuhmuuksia ja kävelemään, Jutta Urpilainen?

En tarkoita siis mitään kierossa  mielessä, sillä olen yksi Suomen korkeimmista enkeleistä.

Olen myös siksi aseksuaali ja neitsyt. Tiedät, mitä sinun pitää tehdä nyt. 

Mutta minulla on sinulle puhuttavaa, lähtisitkö siis?

Jos mietit, että mitä tuhmuuksia teemme, me vain heittelisimme kiviä järveen. 

 

Noh, Jutta mietiskeli ja sanoi itselleen: "Kai minä sitten lähden, onhan politiikka Jumalan tahdon tekemistä: Rakkautta ja uskoa. Rakasta Jumalaa koko sydämestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." 

 

Noh, siellä he nyt sitten kävelivät.

Helmipöllö liiteli ja rääkäisi rantaa liidellessään: krää kryy kryy. 

Se oli käännettynä:  

"Lue kaikki tekstini Jumalan lapsi tai enkeli, rakkaus ja usko riittää. Seuraa raamattua  ja sanaa ja uskoa ja rakkautta pääpiirteisesti, mutta lue silti tekstini. Ne ovat kartta takaisin. Kyllä, puhun päähäsi." 

 

"Mistä halusit puhua kanssani, Heikki", Jutta virkkoi. 

"Minulla on sinulle lista asioista mitkä pitää muuttaa vasemmistoa koskien. Puoluepolitiikan aika on ohi, nyt pitää rakastaa ja uskoa.", Heikki tokaisi. 

"Perussuomalaiset tulisivat joka tapauksessa voittamaan, koska muut puolueet olivat hylänneet lähimmäisenrakkauden Jumalan kuvaa kohtaan: Duunareita haukuttiin jatkuvasti, mutta samalla oletettiin, että heidän pitää tulla vasemmiston puolelle lähimmäisenrakkauden saamiseksi. Nyt oli enää kyse siitä, että tuotaisiin lähimmäisenrakkautta takaisin muiden puolueiden menoihin, ja siirryttäisiin pikkuhiljaa keskiluokka-näkökulmasta duunareiden, vanhusten, vähempiosaisten, sairaiden ja vähemmistöjen auttamiseen. Vasemmiston identiteettipolitiikka ei toiminut, koska sitä seurasi epäilys epäaitoudesta ja patologis-strategisesta vaikuttamisesta. Tämä oli eriteltynä muissa teksteissäni hyvin.", Heikki jatkoi. 

"Noh, mitä meidän, vasemmiston ja eritoten SDP:n pitäisi tehdä?", Jutta kysyi. 

"Se oli helppoa, osoittaa vain että jotenkin myös rakastatte duunareita ja vähempiosaisia, sillä niillä joilla on vähiten, on eniten taivaan valtakunnassa."

Lisäksi, Heikki antoi Jutalle paperinpalan, jossa oli tarkempia perspektiivejä. Muita perspektiivejä oli myös eritelty tarkemmin muissa teksteissä. 

Paperissa luki:

 

1. Nietzsche mokasi, vääristi totuutta ja sen seurauksena tiede romahtaa

Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan professorien vaikutus oppilaisiin suhteessa siihen, että Nietzsche oli mokannut jo tieteen kontekstissa totaalisesti ja se aiheuttaisi tieteen romahtamisen niin, että vain rakkaus ja usko jäisivät. Tämän olin eritellyt jo aiemmissa blogikirjoituksissani: He syöttivät oppilaille samoja ismejä ja ideologioita, vaikka maailmassa pärjäämiseen tarvittiin vain rakkaus ja usko. Samalla he oikeuttivat vasemmistonuorten omien identiteettien epävarmuuden ja aiheuttivat heille henkilökohtaisen elämän tason ongelmia silittämällä päätä silloin, kun olisi voinut olla parempi torua. Kaikki rauha ei kummunnut siitä, että vain sanottiin peace and love. Piti olla yksilökohtaista katetta ja lujuutta pitää kiinni itsensä rakastamisesta niin, että syntyi hyviä hedelmiä. Hengen hedelmiä: Ilo, rakkaus, myötätunto, rohkeus, onnellisuus jne. 

Enkä tarkoittanut enkeleitä, (LGBT/NONBINARY/ASPERGER/PSYKOPAATTI) vaan myös tavallisia keskiluokan tallaajia: Epävarmuutta johti Identiteetti ja Gender-ideologiat, jotka olivat Judith Butlerin juonnoksia  Carl Jungin ja Sigmund Freudin löydöksistä, jotka olivat aiheuttaneet liberalismille kipeän tilanteen. 

Lisäksi se, että professorit eivät ymmärtäneet, että oikeistolainen keskiluokka oli jo yhtä itsetietoista kuin vasemmisto, aiheutti sen, että vasemmisto romahtaisi, jos se ei palaisi takaisin Sanan ja rakkauden seuraamiseen ja RUOHONJUURITASON politiikkaan, joka yksiselitteisesti siirtyisi aitoon ja rehelliseen altruismiin sellaisten ideologioiden sijaan, jotka voitaisiin kyseenalaistaa patologis-strategisina välineinä. Oli tottakai myös hyviä yksilöitä, jotka aidosti välittivät, mutta ne jotka käyttivät patologis-strategisia menetelmiä aiheuttivat päänvaivaa myös hyville yksilöille. 

2. 2 Tasa-arvoa

Vasemmistolla on näköjään 2 tasa-arvoa samanaikaisesti:

Aidosti Hyvä --> Ei tilausta oikeistokeskiluokalle, koska he saivat arvonsa raamatun opetuksista. Tilaus duunareille, mutta jätettiin huonosti käyttämättä, koska poliittisilla välineillä ei ollut tarttumispintaa duunareihin. Jäi vain "olankohautukseksi".

Hyökkäävä tasa-arvo --> Vallankäytön ideologinen väline.

Esim. Justin Trudeaun kabinetti: 50/50 miesten ja naisten välinen suhde, pelkästään ajatuksen pohjalta, eikä niinkään suorituskyvyn, tai ansioluettelon tai jonkun muun osoittajan kautta!

Kärjistetään hieman:

Mitä jos esim. Lentäjiksi otetaan vaan tasa-arvon kautta prosentuaalisesti 50/50 miehiä ja naisia, mittaamatta heidän pätevyyttään työhön? Mitä tapahtuisi? Ymmärtäkää myös riski suhteessa siihen, että joku voisi haluta patologis-strategisesti käyttää tätä. En sano, että tekisitte niin. Rakastan kaikkia ihmisiä ja toivon heille vain pelkkää hyvää. Mutta olkaa silti varovaisia. Tajuan kyllä positiivisen idean mitä ajatte ja allekirjoitan sen. Älkää antako sen mennä tämmöisiin ylilyönteihin niin kuin Kanadassa. 

Hyökkäävää Tasa-arvo oli duunareiden näkökulmasta erittäin vieroksuttu, koska siitä korostui yltiöpäinen kompleksisuus: Miksei tasa-arvoa aloitettu vain duunareiden hyvinvointia korostamalla, miksi se tehtiin keskiluokan mittapuulla? Millaista rakkautta tämä oli? Miksi duunarit unohdettiin, tai miksi heidän vain oletettiin tajuavan joku tietty asiayhteys ja automaattisesti vaan "siirtyvän heidän puolelleen", varsinkin, kun muuta näyttöä duunareita puoltavasta vaikuttamisesta ei ollut, tai jos oli, se jäi identiteettipolitiikan taakse?

Jos vasemmisto palautettaisiin ruohonjuuritasolle, duunarit, vähempiosaiset ja vähemmistöt hyötyisivät, ja  

 

3. Varokaa Jordan Petersonia

Hän oli todellisuudessa Enkeli joka yritti vääristää totuutta, niin kuin Nietzsche. Hän yrittää järjellistää ja mekanisoida sitä. Totuus romahtaa hänen niskaansa. Sana, rakkaus ja usko. Totuus on jo kokonainen. Siksi sitä ei tarvitse järjellistää: Kun käyttää järkeä, syntyy vääriä totuuksia. Kun rakastaa ja uskoo, liikkuu kohti totuutta. Taivasta, alkua ja loppua, sanaa, rakkautta, uskoa, karitsaa. 

 

4. Vasemmistokeskiluokan kriisitila

Koen, että humanistis-yhteiskuntatieteelliset professorit ovat jämähtäneet omien poliittisesti sopivien ideologioiden ja ismien seuraajiksi, vaikka niille ei ole enää mitään käyttöä, koska tiede on romahdustilassa. Lisäksi professorien asenteellinen käyttäytyminen duunareita kohtaan oli täydessä ristiriidassa heidän omien ideologioidensa kanssa:

Kysymys: Miksi professorit, jotka ovat marxisteja, tulevat keskiluokkaisesta taustasta ja jatkavat elämäänsä keskiluokan yliopistomaailmassa, jos he haluavat korostaa marxistista proletariaatin vallankumousta?

Kysymys 2: Mitä yhteistä näillä keskiluokan edustajilla on suomalaiseen proletariaattiin, joka on, varsinkin lähivuosina, alkanut nojata perussuomalaisiin päin?

Kysymys 3: Miksi humanististen ja yhteiskunnallisen tiedekunnan akateemikot nimittävät kyseisen proletariaatin etuja ajavia henkilöitä (kuten halla-ahoa) rasisteiksi?

Kysymys 4: Miksi he eivät yliopiston keskustelukulttuuristaan vaikuttaen kuitenkaan tehneet mitään asioille, vaan yksinkertaisesti vain haukkuivat oikeistoduunareita pystyyn. Minä itse, vaasan yliopistossa vuoden ollessani olin kulttuurienvälisen viestinnän kursseilla, joissa yksittäiset akateemikot yksinkertaisesti vain sanoivat duunareita ja perussuomalaisia äänestäviä "idiooteiksi". Ja siltikin, heidänhän piti ohjata proletariaattia yllättäen yllättäen kohti viimeistä vallankumousta. 

 

Voitteko te, politiikot, itse käsittää, miltä minusta tuntuu katsoa, kun 

A) Akateemisen uransa heikompana hetkenä oleva Hollantilais-akateemikko haukkuu SUOMEN duunarit, vaikka hän on itse joutunut hakemaan töitä "täältä"

B) Tietää, (koska olen Enkeli) että Nietzsche, ja koko tiede, on turhaa. Silti joudun katsomaan tätä Akateemikkoa, joka sylkee opiskelijoille pelkkää yksinkertaista räyhäämistä siitä, että oikeistoduunarit ovat X, vaikka hänen oma ajattelutapansa kehottaa auttamaan kaikkia altruistisesti. Tottakai, ei kumpikaan tässä "Keskiluokka vs duunarit"-välienselvittelyssä ole mitenkään loistanut, ja siksi se pitäisikin saada loppumaan. 

C) Katsoa, kun muut vasemmistokeskiluokkaiset toisaalta ihmettyen ja toisaalta nyökytellen ovat samaa mieltä. Samalla kun kysyn joltain siitä ristiriidasta, minun vierestäni pyritään kaikkoamaan nopeasti vain sen takia, ettei Linna ja todellisuus sortuisi. 

D) Katsoa, kun nämä professorienkelit, jotka ovat jotenkin maagisesti päässeet professorivirkoihin, myhäilevät kun nuoret alkavat seuraamaan Judith Butleria, joka esim. rauhallisesti esittää vain välitotuuksia Jungiin ja Freudiin nojaten, ja luistelee heidän isoimpien teesiensä välitse, samalla pönkittäen keskiluokkavasemmiston egon niin suureksi, ettei se vaan yksinkertaisesti näe mitenkään eteensä, eikä tunnu edes enää haluavan auttaa duunareita, koska "viimeinen vallankumous" on taas tapahtumassa, vaikka kapitalismin romahtaminen, siten, että kapitalismi ylilataa kapitalismin itsensä päälle, eikä kaikki paikat fyysisesti ja psykologisesti pilalle pirstomalla (Niin kuin vasemmistoprofessorit ilmeisesti olettavat)

Tämäkin tapahtuu näemmä vain kapitalistien "rahanhimon" seurauksena, koska vasemmistoprofessorienkelit, aspergerit ja psykopaatit, ovat päättäneet, että he voivat esittää proletariaattia ja samalla nauttia keskiluokan vapaudesta täysin rinnoin, mitään vastuuta mistään ottamatta, ja samalla vihata rikkaita kapitalisteja, koska he pilaavat sitä, mikä heille automaattisesti kuuluu, kun he työntävät yhteiskuntaa eteenpäin! Vasemmistoprofessorienkeleiden mielestä onni ja materia eivät kuuluneet yhteen. Eivät ne kuuluneet myöskään oikeistoprofessorienkeleidenkään mielestä, he vain tajusivat käyttää sen rakentavasti vähempiosaisten hyödyksi ja heittää sen yksinkertaisesti menemään hyväntekeväisyyteen.

Mutta ei, vasemmistoprofessorit olivat "True", niinkin paljon, että he unohtivat oman logiikkansa, itsensä rakastamisen suhteessa menestykseen! Ja sen, etteivät ne olleet mitenkään ristiriidassa, sillä jos aidosti rakasti itseään, osasi myös paeta satunnaisia houkuttimia, kuten raha ja materia! Ja miten yhteiskunnallinen progressio oli pois marxismin periaatteista? Ei mitenkään, ja siinähän se ironia olikin: Koska aito humaani kapitalismi oli sama asia kuin marxismi! Sen takia sen kimppuun ei tarvinnutkaan aggressiivisesti hyökätä! Huzzah! Ja sitten ihmetellään:

Mikseivät he, duunarit, eivät tule meidän, vasemmistokeskiluokkalaisten, puolellemme, meillä on sentään ö-luokan yritys olla kunnollisia kansalaisia ja löysäillä kaikessa vain sen takia, että voisimme jatkaa ah-niin-ikuisesti oikeistoduunareihin vetoavaa sivistyskeskusteluamme juuston ja viinin ääressä repressoidut konservatiivimaskuliinisuus ja konservatiivifeminiinisyys takaraivossa mulkoillen.

"Fight the power via lying to yourself so that you can witness the very realization that you've been lying to yourself all along when you're old and when the next political cataclysm happens".)

Noh, mikseivät he tulleet? 

Samalla ne Humanistit, joilla on joku audasiteetti jäljellä, kuten Jukka Hankamäki (God bless his soul, if he sees this. From an Angel to another, et tosin tarvi enää mitään filosofis-tieteellistä metajargonia, Jukka, koska Nietzsche mokasi niin pahasti, ettei sille ole tarvetta, lisäksi olen eritellyt tämän teksteissäni, jotka voit lukea, jos haluat.)

ja Jussi halla-aho, leimataan hulluiksi mielipuoliksi vain sen takia, että nämä professoriyksilöt, jotka silittävät Helsingin ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapsia, saisivat pitää työpaikkansa. Ja minulla ei ole edes mitään tekemistä näiden kummankaan osapuolen kanssa varsinaisesti. Olen vain enkeli, joka halusi raportoida tämän vilpittömästi Jutta Urpilaiselle, koska niin tulee tapahtua ja käsky kävi. Olen rauhan ja rakkauden asialla. Rakastan! Jos toimisin poliittisesti, menisin vasemmistoon, en siksi että olisin heidän kanssaan ideologisesti samaa mieltä, vaan koska haluaisin auttaa tämän maan vähempiosaisia!Ja muiden maiden myös! Toisaalta, politiikkakin oli vain Jumalan tahtoa, rakkautta ja uskoa! Pitäisi varmaan ruveta presidentiksi, niin voisin näyttää mitä aito marxilaisuus ja kommunismi on, vaatiessani näitä professorienkeleitä hetimiten lähettämään 6000-euron kuukausipalkkansa suomen köyhille. 

Ja kyllä minä tiedän, että vasemmistokeskiluokka voi sanoa: "Mistä me tiedämme, vaikka he pettävät oikeistoduunareiden luottamuksen tai johtavat tämän maan aivan väärään suuntaan sen jälkeen kun he pääsevät valtaan. Pakkohan meidän on olla omassa perspektiivissämme sen takia!"

Totta kai, en edes kiellä teitä olemasta teidän omassa perspektiivissänne. Tämä on yhtenäisesti kaikille skeptikoille ja syyttäjille. Olen nyt vain havainnut niitä myös siellä vasemmistokeskiluokassa, eikä heitä ole mielestäni, varsinkaan akateemisissa ympäristöissä tarpeeksi tuotu esille jonkun ihmeellisen "itsestäänselvyyden" takia. Sama duunareita nenän vartta pitkin katselu vaivaa myös oikeistokeskiluokkaa silloin tällöin, ja se saa loppua nyt. Nyt!

Tämän vastakkainasettelutilanteen ratkaisu on Suomessa helppoa:

Pitäisi vaan palata rakkauteen ja uskoon. Rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Ja siksi minä levitänkin rakkautta sinne, missä sitä ei vielä näy, jotta Jumalan lapset voivat nähdä samat ongelmat, mitä minä näen tällä hetkellä, niin pääsisimme vihdoin eteenpäin tästä "keskiluokka vs oikeistoduunarit"-vastakkainasettelusta. 

 

Samassa hetkessä Heikki ja Jutta heittelivät kiviä järveen. 

Yhtäkkiä! Jutan kännykkä piippasi. Viesti. Se oli Saimi-Lotta, Jutan 22-vuotias ystävätär jonka hän oli tavannut kahvilassa. 

Jutta oli yllättynyt viestistä, sillä se oli syvällinen introspektiivinen avaus Saimi-Lotasta ja hänen identiteetistään. 

Saimi-Lotta oli keskiluokkainen, hyvästä helsinkiläisestä perheestä lähtöisin oleva humanisti, englannin kielen opiskelija. Hän auttoi vähemmistöjä ja vähäosaisia niin hyvin kuin pystyi, mutta vältteli oikeistoduunareita, koska professorit eivät heistä tykänneet: Olivathan sentään he vääränlaisia duunareita. Heiltä puuttui professorien, "oikeiden duunareiden", sivistys ja meta-jargon, vaikka maailmassa riitti rakkaus ja usko. Saimi-lotta olisi voinut halutessaan vaikka perustaa leivänjakopisteen, ja tuhlata kaikki vanhempiensa, sivistysmiljonäärien, rahat rakenteellisesti. Ja jatkaa hyvän jakamista, tehden monet sadattuhannet suomalaiset iloisiksi! Mutta ei! Ei ei ei! Ei! Keskiluokkainen perhe-idylli ja kunnia vei voiton: 

Saimi-Lotta halusi koko paketin, koska professorit olivat sanoneet, että se hänelle kuuluu, epävarmuuksista huolimatta. Hän oli silti paikoin epävarma: Hänestä tuntui, että joku puuttui. Saimi-Lotta oli ollut nuorempana vähän poikatyttömäinen, mutta hän oli vaihtanut tyylinsä naisellisempaan yliopistoon tullessaan, jotta Kaarlo, komea kauluspaitaa, neuletta ja kravattia pitävä keskiluokkainen herrasmies ottaisi hänet mukaansa auringonlaskuun. Hänen konservatiivis-feminiinisyytensä oli jäänyt kehittymättä, koska epävarmuus hillui hänen mielessään. 

Noh, sanotaanko näin, että Kaarlo ei ollut kiinnostunut Saimi-Lotasta. Saimi-Lotta pettyi. Mutta miksi Kaarlo ei ollut kiinnostunut Saimi-Lotasta. Saimi-Lottahan oli hänen omasta mielestään täydellinen, niin kuin professorit olivat sanoneet! Mutta! Saimi-lotalta puuttui jotain! Hän oli tarttunut professorien päänsilitykseen siinä mielessä, että oli antanut sen muuttua hänen oman egonsa turvaverkoksi, jolloin se konservatiivisen feminiinisyyden patologinen kieltäminen oli kehittynyt narsismiksi: Hän toisaalta halusi olla konservatiivinen feminiininen, mutta ei kenenkään muun käskystä, vaan sitten, kun hän itse oli halukas siihen. 

Aika kului, halukkuutta muutokseen ei ollut, koska päänsilitys oli alkanut tuntua hyvältä. Se patologisoituminen, ja se monialaisuus, hyödyttivät Saimi-Lottaa, mutta jokin puuttui silti: Saimi-Lotta ei ollut varma halusiko hän tätä. 

Mutta: Heikki, Enkeli, rakasti Saimi-Lottaakin niin kuin ketä tahansa muuta, ja hän rakasti myös vasemmistoprofessoreja! Ja hän sanoi hänen mieleensä: Mikä tahansa se repressio onkaan teillä, päästäkää siitä irti ja päästäkää järjestänne irti ja rakastakaa! Rakkaus tuo totuuden päivänvaloon, sillä se näyttää ne, jotka toisiaan ja itseään rakastaa ja erottelee heidät heistä, jotka eivät itseään tai muitaan rakasta. Antakaa rakkautenne itseään kohtaan tulla esiin parhaimpana versiona itsestänne, mitä se yksilön kohdalla ikinä tarkoittikaan!

Saimi-Lotta oli myöhemmin havahtunut, ja tajunnut, että Ah! Tämä konservatiivinen feminiinisyys onkin joskus ihan OK kamaa! Ja aina voisi olla enemmän poikatyttömäinen, jos halusi! Havahduttuaan hän näki läpi professorien päänsilityksen ja osasi soveltaa molempia piirteitään niin kuin halusi, mutta niin, ettei se aiheuttanut kenellekkään mitään haittaa. Hän oli kokonainen Jumalan lapsi, joka tulisi käskemään enkeleitä ja rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään ja uskomaan, ja menestymään. Mitä se hänen kohdallaan tarkoittikaan, sillä menestyskään ei ollut aina aineellista: Rakkaus tulisi tuomaan totuuden päivänvaloon. Ja rakkauden menestys, se vasta kaunista olikin. 

Saimi-lotan ystävä, Monica, kavereiden kesken "Monny", otti toisen tien. Hän jatkoi epävarmuutensa syöttämistä kunnes se söi hänet: Nöyryyden puute ja sympatian ja empatian puute olivat kovettaneet hänet. Hän näki vihollisensa kapitalismissa, niin kuin professorit, ja pyrki narsistis-täydellisyyteen ja havaitsi, että se itsessään teki hänestä osan ongelmaa suuressa mittakaavassa: Hän oli maailman syyttäjä vailla rakkautta ja uskoa ja hän nojasi pointtinsa aina johonkin, vaikka piti vain rakastaa. Mutta hänen askeettisuutensa itsessään oli hyvä piirre: Piti vain tajuta, että vaikka menestyksen kautta rahaa tulisi, sen voisi aina heittää pois. Monny tykkäsi uinnista ja hän räpiköi usein järven alkupäässä käsipohjaa uiden. Monny lopulta havahtui vasta pirtsakkana viisvitosena, seuraavan ison poliittisen hetken koittaessa. 

 

Lopetettuaan tarinan Heikki totesi Jutalle: Katsos jutta, näin ne asiat vain hoituvat kun laitetaan lyyti kirjottamaan ;) 

Ja yhtäkkiä! Kuin tyhjästä! Paikalle lenti variksia, ja ne veisasivat:

Kraa kryy kryy kriee kryee

Kriee kryy krie kriee

Kryy kryy kryee

Se oli käännettynä:
 

Rakastakaa enemmän, Jumalan lapset

Rakastakaa enemmän, Enkelit

Etsikää epäkohdat

Tuokaa esille maailman vaivat

Eikä tää oo ensimmäinen kerta

Kun kuva ui näin lähellä rakkauden merta

<123

;-P

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset