Heikki Kariluoma Pian lurahtaa!

Päivitettyjä ajatuksia koskien filosofista sisältöäni

Olen aiemmin teksteissäni kritisoinut järkeä ja korostanut yksilön pyrkimystä hyvään produktiivisuuden ja totuuden määrittäjänä, mutta koen, etten ole tuonut tarpeeksi hyvin esille asioita ns. puhtaana pakettina. Tämä on putipuhdas yritys tehdä tarvittava. Koen, että ajatukseni ovat loppujen lopuksi itsestäänselvyyksiä: Kyse on pikemminkin tästä lähtökulmasta, joka voi antaa jollekin jotain, mahdollisesti.

 

Ajatukseni ovat samalla linssi, siivilä ja produktiivisuutta korostava väline, ja kohtaamispaikka niille, jotka haluavat tehdä hyvää. Onhan tämä vähän naiivia, mutta yritetään :D Te jotka tiedätte todellisen totuuden, te joille maailma on avannut itsensä, kun olette itse avosylin sen rakkaudessanne ottaneet vastaan, saatte teksteistäni jotain irti. Tanssikaa auringon valossa ja antakaa tiedon sataa teille, ja ottakaa ja tallentakaa se minkä tiedätte. Jos joku yrittää väärinkäyttää tätä, hän kyllä paljastuu.

Rakkaus tuo totuuden päivänvaloon. Ja jos joku teistä vallankäyttäjistä on liian steriili ajatustensa lomassa, liian väkisin kiinni pyrkimyksessään absoluuttiseen hyvään niin, että siitä tulee itsensä perversio, hänkin paljastuu kyllä.

Esim. Esa Saarinen tai Jari Sarasvuo ovat esimerkkejä erittäin älykkäistä yksilöistä, jotka ovat sisäistäneet rakkauden ja valjastaneet siitä jonkin sorttisen toimialan itselleen, good for them. Ajattelivat he minusta mitä tahansa, tuskin kumpikaan on edes lukenut tekstejäni. Kuuntelin uusimman radio-spektaakkelisi Jari Sarasvuo, ja sitä oli miellyttävä kuunnella. Hyvä kun huomasit Yggdrasilin ja Elämän puun yhteyden ;) 

 

Minulle produktiivisuus ja pyrkimys hyvään ovat totta.

Minulle järkiperäinen totuuden tavoittelu on valetta.

Minulle Taiteella, Hyvinvoinnilla, pyrkimyksellä hyvään, rakkaudella, ilolla ja onnellisuudella, luovuudella ja innovaatiolla on suurempi potentiaali kuin järkiperäisellä, tieteellis-objektiivisella analyysilla.

Minulle teoilla ja pyrkimyksellä produktiivisuuteen ja hyvään on suurempi arvo kuin tiedon tavoittelulla.

Minulle Dogma (oli se sitten uskonnollinen, tieteellinen, tai ideologinen, jne.) on järkiperäisen ajattelun seuraus, ja samalla Tieteellis-objektiivista toimintaa. Yritys kurkottaa jonnekin, mutta samalla yritys, joka jää väistämättä rajalliseksi. Usein dogmasta syntyy nimenomaan se pahuus, joka jakaa hyvän ja pahan muka "hyvänä"

Minä en kiellä ajattelua tai älykkyyden käyttämistä, ne ovat minulle vain välineitä, joilla tehdä hyvää.

Toivon, että ajatukseni johtaisivat siihen, että yksilöt omista viitekehyksistään huolimatta (organisaatiot tai puolueet, järjestöt, tavoitteet, jne.) pyrkisivät positiiviseen konsensuksen liikuttamiseen. Jokainen voi tehdä jotain. Jokainen voi auttaa oman viitekehyksensä kautta, tai sitä ilman. 

 

Voisin olla hyvin pätevä tieteilijä, jos haluaisin.

Voisin olla hyvin pätevä teologi, jos haluaisin.

Kuitenkin, minua kiinnostaa tällä hetkellä enemmän turhan dogman, vastakkainasettelun ja väkisen kategorisoinnin siivilöintiä helpottava pyrkimys hyvään. En minä koe, että olisin jotenkin tieteenvastainen, pikemminkin potkin sitä nyt persuuksille, koska se on kriisitilassa. 

 

Tässä maassa tällä hetkellä yksilöt muun muassa:

 

Ovat päättäneet valmiiksi, ketkä ovat pahiksia, koska he ovat järkiperäisesti suhteuttaneet kaiken omaan näkemykseensä maailmankaikkeudesta.

Ovat valmiina kyttäämään sanavalintoja.

Usein joutuvat psykologis-strategisesti MIETTIMÄÄN mitä suustaan päättävät etteivät he vaurioita "kollektiivia".

Ovat kykenemättömiä elämään produktiivisesti. 

Seuraavat vääristyneitä tieteellis-objektiivisia ideologioita tai uskonnollista dogmaa sen sijaan, että he tekisivät hyvää.

 

 

 

       Ymmärtääksenne ajatteluani, teidän tulee ymmärtää nämä lähtökohdat.

  1. Käsitys siitä, mikä on totta.

Totuuden on oltava aina totta. Menneisyydessä, Nykyisyydessä ja Tulevaisuudessa, koko janalla. Tämä tarkoittaa sitä, että se johtaa siihen, että järkiperäinen maailman observointi ei riitä:

Yksilö ei voi saavuttaa totuutta järjen perusteella. Totuuden havainnointi tapahtuu pikemminkin observoimalla yhteiskunnallista liikettä, jota ajaa rakkaus.

Totuus on niin kuin tämä Jana:

A-------------N--------------T

A= Alku

N = Nykyhetki

T = Tulevaisuus

Totuuden on oltava aina totta, janan joka kohdassa. Siksi sen pitää olla jotain, mikä on aina totta. Järki ei riitä tähän.

 

2. Miksi järki ei riitä?

Järki voi parhaillaan vertailla subjektiivisia merkityksiä ja sanoa niistä tieteellis-objektiivisen päätelmän:

  1. Järkiperusteinen Argumentti X
  2. Subjektiivisten merkitysten vertailu
  3. Tieteellis-objektiivisen päätelmän toteaminen
  4. Mahdollinen yritys asettaa saatu informaatio todeksi tieteen konsensuksessa
  5. Lopputulema: Tiedon merkitys tieteen kontekstille
  6. Ymmärrys siitä, että tiede koostuu subjektiivisista merkityksistä, ja on siten vertailukelvoton kaiken kanssa, koska järki ei kykene osoittamaan todeksi niitä subjektiivisia merkityksiä, jotka ovat menneisyydessä tai tulevaisuudessa, koska se ei voi nähdä objektiivisesti tulevaisuuteen tai menneisyyteen.

Esim. Tutkittaessa asiaa x järki voi sanoa kumpi asia on parempi, käytännöllisempi, tieteellis-objektiivisempi, jne., mikä johtaa polarisaatiotilanteeseen asioiden välillä:

Mistä jälkikäteen voidaan tietää subjektiivisia merkityksiä vertaillessa menneisyyden ja tulevaisuuden aikajanalla, että asia joka valittiin paremmaksi oli totta?

Järki ei voi nähdä esim. 50 vuoden päässä tapahtuneeseen asiaan ja tarkastella sitä pätevästi. Järki ei voi osoittaa 50 vuotta tapahtunutta objektiivisesti päteväksi. Myöskään tiede ei kykene siihen.

 

  1. Miksi tiede ei riitä?

Tiede perustuu järjelliseen ajatteluun, joka tarkastelee subjektiiviisia merkityksiä.

Tiede on kokoelma subjektiivisia merkityksiä, jonka viitekehyksenä toimii tiede itse.

Miten yksilö voi tieteen perusteella todeta esim. 2000 vuotta tapahtuneen asian reaaliajassa päteväksi, jos ne ovat vain koottuja subjektiivisia merkityksiä. Miten ne voidaan osoittaa päteviksi?

Miten tiede voi todistaa 2000 vuotta sitten säilyneiden subjektiivisten merkitysten objektiivisuuden.

Tiede joutuu aina asettamaan itsensä uudelleen totuuden janalle, koska uusi informaatio voi muuttaa tieteen rakennetta: Tämä johtaa tieteen dogmaan: Rakenteisiin, jotka syövät itse itseään loputtomasti, itsensä korjaamisen takia. Tiede sen takia toisaalta liikuttaa yhteiskuntaa, mutta ei kykene liikuttamaan sitä stabiilisti. Tulee sykäyksiä, jotka aiheuttavat hallaa.

Ajattelu > Järki > Rakkaus tai pyrkimys hyvään

Ajattelu ja järki aiheuttavat subjektiivisia merkityksiä, jotka voivat johtaa siihen, että tapahtuu asioita, jotka eivät aiheuta hyvää. Sen takia, tieteen pitää selvitäkseen korjata olemuksensa ja kohdistaa se kohti absoluuttista hyvää.

Tällä hetkellä tiede yrittää tavoitella totuutta muun muassa esimerkiksi näillä kysymyksillä:

Mikä on totta?

Miksi maailma on sellainen kuin se on?

Mikä on tiedon syvin olemus?

Näiden takia tieteestä tulee itse järkiperäisen ajattelun dogmansa vanki, joka ylläpitää ja vääristää subjektiivisia merkityksiä liittyen näihin asioihin. Sama koskee myös uskontoja:

"Onko Jumala olemassa"

"Luotiinko Maa"

"Toiminko Oikein tehdessäni asian x"

Uskonnolliseen dogmaan kanavoitu rakkaus voittaa aina tieteellis-objektiivisuuden, vaikkakin sekään ei ole täysin absoluuttista pyrkimystä hyvään, koska se perustuu järkeen. Tämä tekee siitä itsestään pahimman  vihollisen itselleen: Jos yksilön usko määrittää jonkun asian, siitä tulee hyvän ja pahan rajan jakaja, ja se jakamisprosessi itsessään perustuu järkeen. Ja kun pyrkimys hyvään dogmatisoituu uskon kautta, siitä tulee itseään syövä olento siinä missä tieteellisestä dogmastakin. (Tahto pelastua suhteessa maalliseen, Pyrkimys miellyttää Jumalolentoja suhteessa maalliseen, jne.)

 

Tässä tekstini siitä, miksi tieteellis-objektiivinen ajattelu häviää aina uskonnon kautta kanavoidulle rakkaudelle:

http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255686-rapsutathan-lennu...

 

Jatketaan.

 

Järki vääristää yhteiskuntia ideologioilla, jotka ovat yhteiskunnan liikuttamisen välineitä, jotka koostuvat subjektiivisten merkitysten kokoelmista:

Ideologiat vääristävät totuutta, koska ne luovat lisää subjektiivisia merkityksiä tieteen kaanoniin, jolloin syntyy turha subjektiivisten merkitysten kirjo, jonka tarkoitus ei ole saavuttaa tieteellis-objektiivisuutta (joka itsessään on myös turha) vaan palvella yhteiskuntaa aika-,konteksti-, ja konsensussidonnaisesti. Ideologiat eivät voi osoittaa totuutta.

Historia on subjektiivisten merkitysten kokoelma, johon on tallennettu väittämiä subjektiivisista merkityksistä, jotka se itse voi vain osoittaa päteväksi.

 

Kuten jo referoimani teksti osoittaa, tiede on kriisitilassa nietzschen virheiden takia.

(http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255686-rapsutathan-lennu...)

 

Tieteen tulisi sen sijaan selvitäkseen kysyä esimerkiksi:

Mikä on paras tapa toimia?

Aiheuttaako tämä absoluuttista hyvää?

Mikä hyödyttää ja parantaa yhteiskuntaa?
Mikä on hyödyllistä?`

Mikä on välttämätöntä absoluuttisen hyvän aikaansaanniksi?

Mikä on totta jos totuus on absoluuttinen hyvä?

Mikä helpottaa ihmisten olemassaoloa?

Mikä on ympäristöystävällistä toimintaa?

Auttaako tämä kaikkia olemassaolon tasoja tasavertaisesti?

Auttaako tämä kaikkia olemassaolon tasoja tasavertaisesti samaan aikaan?

Onko tämä oikein? Mitä tämä aiheuttaa?

Onko tämä väärin? Mitä tämä aiheuttaa?

Miten saan aikaan mahdollisimman paljon hyvää?

 

 

  1. Mikä siis on totta?

Niin kuin aiemmin sanoin, totuuden on oltava aina totta. Menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Muuten se ei ole totta. Tämä johtaa siihen, että järkiperäinen ajattelu on riittämätön väline totuuden saavuttamiseksi.

Asetan totuuden määrittäjäksi positiivisuuden ja pyrkimyksen absoluuttiseen hyvään, rakkauden:

Määrittelen absoluuttisen hyvän pyrkimyksenä siihen, ja tekoina, jotka eivät aiheuta kenellekään pahaa. Kuitenkaan tämä ei tee siitä steriiliä: Saa ajatella, ei tarvitse olla mekaaninen.Saa käyttää älykkyyttä. Ajatteluun perustuva totuuden tavoittelu on filosofiani mukaan vain väärin. 

Rakkaus, Ilo, Myötätunto, Onnellisuus. Produktiivisuus, Merkityksellisyys.

Elämän tehtävä on siirtää totuutta (rakkautta) eteenpäin.

Taiteen ja luovuuden tehtävä on siirtää rakkauden ylläpitämistä määritteleviä totuuksia ja rakkautta eteenpäin (myytit, uskomukset, tarinat, mytologiat, jne.)

 

Tästä seuraa se, että pyrkimys hyvään totuuden osoittajana paljastaa niitä subjektiivisia merkityksiä, jotka käyttävät järkiperäistä ajattelua ja tavoittelevat tietoa. Se myös johtaa siihen, että yksilöiden produktiivisuudesta tulee osoittaja. Miksi et pyrkisi parhaimpaan lopputulokseen? Miksi et tekisi parastasi elämässä? Miksi et auttaisi? Miksi et ylläpitäisi positiivisuutta?

 

Tuntuu, että tässä maassa arvostetaan liian vähän pyrkimystä hyvään. Halutaan päteä, Halutaan intellektuellisoida. Tutkitaan köyhyyden syitä, sen sijaan, että autettaisiin. Miksi Rakkaus ei olisi totta? Kukaan ei menetä mitään. Kaikki voivat tuoda oman luovuutensa ja kortensa kekoon. 

 

Tässä esimerkkiolettamia, joista voi olla hyötyä:

  1. Rakasta aina kaikkia
  2. Kohtele kaikkia samalla tavalla
  3. Se, että kohtelet kaikkia samalla tavalla ei tarkoita sitä, ettet voi käyttää älykkyyttä ja joustavuutta tilannesidonnaisesti. 
  4. Tilanteiden pitää tapahtua luonnollisesti eikä väkinäisesti.
  5. Jokainen tilanne ja kohtaaminen toisen yksilön kanssa on oma entiteettinsä, oma sekvenssinsä. Kaikki liittyvät kaikkeen, mutta jokainen vastaan tuleva tilanne tulee kohdata yksitellen, hetkessä. Lapsenkaltaisuuden lailla, että se olisi totta (käsitykseni mukaan)
  6. Rakkauden sanomalla on leikkauskohta tulevaisuudessa ja menneisyydessä, ja sitä pystytään observoimaan edellä mainituissa viitekehyksissä (Tiede, Historia, Taide jne.): Esim. Gandhi, Lennon, Martin Luther King. Kukaan ei heistäkään ollut täydellinen, eikä tarvitsekaan olla. 

7. Asian ollakseen totta filosofiani mukaan, sen tulee ottaa huomioon JOKA TILANTEESSA kaikki olemisen tasot niin, että ultimaattinen osoittaja on vähäosaiset, syrjityt, vähemmistöt, sairaat. Samalla HYVÄOSAISILLE tulee antaa vastuu ja vapaus.

 

LUOVUUS  JA MIELIKUVITUS TOTUUDEN AISANKANNATTAJANA

Luovuus ja mielikuvitus kykenevät rikkomaan tieteellis-objektiivisen subjektiivisten merkitysten kirjon silloin, kun niiden sisältö on hyvään pyrkivää, koska rakkautta voidaan filosofiani viitekehyksessä analysoida objektiivisesti menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

 

        Esim. Kuka tahansa voi laulaa auringosta tai suomen kauniista metsistä ja tuottaa positiivisuutta. 

 

Luovuudella ja mielikuvituksella on kyky läpileikata todellisuutta, kun ne yhdistyvät siihen, mikä on käsitykseni mukaan totta. On usein sääli nähdä aidosti luovia yksilöitä, eri aloilla, jotka kompastelevat vain sen takia, että eivät kykene löytämään produktiivisuutta. Toivon, että pohdintani voi auttaa tässä jotenkin. Varmasti on muitakin kanavia, jotka tekevät asiat paremminkin, ja mikäs siinä, näen tämän yhteisenä prosessina meille kaikille, joilla on kyky vaikuttaa.

Eli hop hop, positiivaroimaan, vallankäyttäjät, media, viihdeteollisuus jne. 

 

Bye

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset